Olen yrittänyt saada itseeni intoa kuuntelemalla esimerkiksi tuota Mikan Relax-biisiä, josta yleensä tulee sellainen kiva biletys-olo, jalka alkaa vipattaa ja pää heilumaan, mutta nyt yritän iskostaa päähäni noita sanoja "relax, take it easy, for there is nothing that we can do, blame it on me or blame it on you".
Muutto tuli tehtyä. Olikin sitten rankin muutto ikinä. Kaikki tuntuivat juuri sinä viikonloppuna olevan jossain mahdollisimman kaukana Santo Domingosta, joten kulutimme itsemme aivan puhki roudaamalla kaikki kamat itse tänne Carloksen vanhemmille. Kaikista rankinta oli kyllä loppusiivous, joka jäi kokonaan minun harteilleni, sillä välin kun Carlos repi kattotuulettimia ja muita systeemejä irti, sekä yritti saada niitä osiin ja vielä fiksailla sitä sun tätä.
Eikä siinä vielä mitään, nyt sitten olen pähkäillyt pääni puhki täällä anoppilassa että miten ihmeessä saisin tämän asunnon näyttämään taas kodilta romukaupan sijaan. Onneksi C:n äiti on matkoilla ja tulee takaisin vasta ensi sunnuntaina.
Kivana yllärinä Carloksen oleskelulupahakemukseen tuli mutkia matkaan. Nyt pitäisi vielä lähettää käännöksiä vuokrasopimuksista ja se itse oleskelulupamaksukaan ei sitten ole mennyt perille, ei vaikka kuinka kolme tuntia siellä pankissa könötin. Nyt sitten pankkiin uudestaan ja etsimään kielenkääntäjää, joka ei maksuttaisi sanamäärän mukaan. Arvatkaa kuinka pitkiä ne vuokrasopimukset on? Kolmin kappalein kahden sivun pituista selvitystä vessanpöntöistä ja sähkömittareista. Great. Sitten taas kuriiripostilla Venezuelaan. Ei mitään halpaa hommaa, mutta minkäs teet kun olet tyhmä etkä tajua että kaikki paperit pitää käännättää vaikkei sitä erikseen mainita. Jotenkin oletin että kun ne menee sinne Venezuelaan, niin espanjaksi kävisi, mutta eipäs kun maahanmuuttovirastollehan ne sitten meneekin. Olisi ehkä sittenkin pitänyt jättää koko prosessi hoidettavaksi Suomessa, siellä sentään olisi ollut ihmisiä jotka olisivat osanneet opastaa asioissa paremmin... mutta, mitäs minä nyt muita syyttelemään. Siellä sitten jumittakoon Carloksen passi Venezuelassa, oma moka.
Myös Carloksen työtoveri oli mokaillut jotain yhdessä firman projektissa, jonka vuoksi Carlos on joutunut viettämään myös öitään toimistolla ja on ollut aivan poikki viime päivät, eikä koko miehestä ole saanut oikeen mitään järkevää irti.
Kaiken kukkuraksi Robin (kissa) päätti lähteä liitämään täältä uudesta kodistaan ja on ollut nyt hukassa vuorokauden. Kyllähän ne kissat yleensä takaisin tulevat, mutta eri asia on, kun ympäristö on outo, joka kulmalta tulee autoja ja alue on täynnä isoja taloja kissoineen, koirineen ja takapihoineen. Kaiken lisäksi tämä asunto on toisessa kerroksessa, josta kyllä pääsee hyppäämällä alas, mutta ylös tulo onkin sitten toinen juttu. Sitäpaitsi koko taloa kiertää kahden metrin korkuinen muuri. Niin ja kissalla on vielä lääkekuuri meneillään, kun se kesken muuttoa tuli kipeäksi ja jouduimme heivaamaan elukan eläinklinikalle ja maksamaan itsemme kipeiksi kun siltä otettiin näytteitä ja pidettiin tarkkailussa vuorokauden. Ei onneksi ollut syönyt rottamyrkkyä (jota täällä viskoo takapihoilleen kaikki ne joilla ei ole kissoja), vaan oli saanut jonkun parasiitin, jonka nimi minulta tietenkin meni täysin ohi.
Että, sellaista kivaa. En ollut vaivautunut edes kirjoittamaan, koska en olisi halunnut marmattaa näin julkisesti, mutta ehkä tästäkin nyt sitten voisi jotain uutta kicksiä tähän arkipäivän rasittavuuteen löytää.
Kommentit