Tänään kävin hedelmävarkaissa tuolla korttelin päässä. Yhden omakotitalon aidan takana kasvaa cajuilito-puu, jonka oksiin yltää juuri ja juuri hyppäämään ja nyppäisemään mukaansa muutaman cajuiliton, eli tuollaisen pienoismalli-omenan näköisen, mutta pehmeämmän hedelmän, jonka suomenkielisestä nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Googlettamalla löysin toisen espanjankielisen nimen: manzana de agua, eli "vesiomena".



Huvittavaa, sillä suomessahan lapset käyvät (tai ainakin ennen kävivät) omenavarkaissa, mutta täällä käydäänkin vesiomenavarkaissa! Tuo cajuilitojen metsästys on täällä pikkupoikien kesken yleistä puuhaa, ja niinpä siis on minunkin tullut sitä tuon ikuisen pikkupoika-mieheni kanssa muutaman kerran harrastettua... ei kylläkään toisten pihoilta niin kuin tällä kertaa, vaan kasvitieteellisen puutarhan puista, joista niiden syöminen on ihan luvallista. Pitää vain ehtiä paikalle ennen muita, niitä kun on vain kerran vuodessa.

------
Lisäys: Googletin tuota manzana de aguaa enemmän, ja sain selville että niinhän se on myös englanniksi: water apple, tai java apple. Suomeksi oikea nimi taitaa olla jaavanomena.