Yksi niistä asioista, joita kaipaan suomalaisesta elämästäni, on vapaus liikkua missä ja milloin huvittaa, sekä miten huvittaa. Ei sinänsä, ettenkö täälläkin niin voisi tehdä, mutta luultavasti en olisi enää tässä vaiheessa elossa, tai muutoin ihan kunnossa. Santo Domingossa väkivalta ja varkaudet ovat kasvaneet viimeisien vuosien aikana niin paljon, että kaduilla kulkiessa saa olla todella tarkkana ettei joudu aseellisten varkaiden uhriksi.

En kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö täällä voisi kävellenkin päiväsaikaan liikkua, mutta pitää vain tietää missä liikkuu ja osata olla "kärpäsenä", eli silmät ympäri päätä, niin kuin täällä tavataan sanoa. Itse kuljen lähes päivittäin julkisilla liikennevälineillä, mikä tarkoittaa sitä, että kävelen kotoa pysäkille ja pysäkiltä yliopistolle jne., mutta huvikseni en lähes koskaan lähde kaduille tallustelemaan.

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen. Pääsiäissunnuntai oli rauhoittanut kadut siihen malliin, että uskaltauduin tekemään jotain niinkin villiä, kuin lähteä kamerani kanssa kävelemään pitkin lähialueiden katuja. Tarkoituksenani oli räpsiä kuvia ihan mistä vain mikä näyttäisi kuvaamisen arvoiselta.

Kuvattavia kohteita sattuikin eteen jopa enemmän kuin mitä oletin, mutta valitettavasti en kaikista, ja juuri niistä parhaista kohteista, uskaltautunut kuvia ottamaan. Tämä johtuu siitä, että kuvailin lähinnä lähistön omakotitaloja, ja täkäläiseen tyyliin monilla
omakotitalon omistajilla on pihassaan vartija, joka huolehtii ettei varkaat tai muuten vaan hullut (kuten minä) pääse käsiksi heidän taloihinsa.

Tässä kuitenkin joitain kuvia tältä hauskalta kävelyretkeltäni, jonka ansiosta muuten nenäni ehti kärtsähtämään taas pitkästä aikaa. Eipä ollut tullut vähään aikaan vietettyä aikaa suorassa auringon paisteessa!

1402298.jpg

1402299.jpg

1402301.jpg

1402304.jpg

1402306.jpg

1402307.jpg

1402308.jpg

1402309.jpg

1402311.jpg