Ainoa haittapuoli tässä täkäläisessä turvasysteemissä on se, että helposti sitä jumittuu itsekin sisäpuolelle. Olen pariin kertaan kadottanut omat avaimeni Carloksen ollessa töissä, ja joutunut hyppäämään toisen kerroksen parvekkeelta alas ehtiäkseni tentteihini yliopistolle. Parvekkeelta en kuitenkaan suoraan pääse kadulle, vaan alakerrassamme sijaitsevan kampaamon patiolle, ja sieltä siis myös kuvassa näkyvän kampaamon oven kautta ulos. Kerran säikytin erään kampaaja-raukan pahanpäiväisesti kiikkumalla koivet ojossa kerroksien välimaastossa.
Kerran olen myös onnistunut toisinkin päin tätä kampaamo-reittiä käyttämään. Palatessani kotiin, huomasin etten ollutkaan ottanut avaimiani mukaan (joka on mahdollista vain jos olen poistunut kotoa yhtä matkaa ukon kanssa). Päädyin sitten kampeamaan itseni kampaamon tikapuiden avulla parvekkeellemme.
Seuraavana ongelmana olikin sitten se, miten pääsisin sisälle asti. Onneksi olin kuitenkin jättänyt parvekkeen oven auki, ja niinpä siis rautaportin läpi pääsin katselemaan sisälle asti, joskos olisin tyhmänä jättänyt tuon parvekekaltereiden munalukon avaimen johonkin lähettyville.
Avain ei löytynyt käsieni ulottuvuudelta, mutta kuitenkin makuuhuoneen puolelta, jonne siis parvekkeen ovi johtaa. Päätinkin sitten siinä aikani kuluksi harrastaa omaa Survivor/Mission Imposible-ohjelmaani, ja "murtautua" omaan kotiini. Kipusin ikkunoiden kaltereita pitkin katollemme, jossa tiesin lojuvat erinäisiä pvc-putkia. Putken pätkät kainalossa laskeuduin takasin parvekkeelle, jossa onnistuin yhdistämään putket sisältä kalastamillani verkkokaapeleilla, jotka sopivasti olivat jääneet lojumaan makuuhuoneen lattialle.
Sain jopa väkerrettyä putken päähän lenkin (voi kaapeli-raukkaa), jolla avaimien kalastus olisi helpompaa. Ähkyin ja puhkuin saadakseni putkihärvelini pysymään kasassa, ja vielä nousemaan tarpeeksi korkealle, toisella puolen huonetta sijaitsevalle tietokonepöydälle, jossa avaimet odottelivat. Useamman yrityksen ja muutaman teknisen ongelman jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin saamaan avaimet käsiini, ja innostuksesta hihkuen avasin rautakalterini, astuen sisälle ylpeänä suorituksestani.
Tämä ei edes ollut ensimmäinen kerta kun murtauduin sisälle jonnekin. Pari vuotta sitten Suomessa ollessani onnistuin humalaspäissäni avaamaan siskoni asunnon oven hiusharjaa avuksi käyttäen... mutta se onkin sitten toinen tarina. Hahah.
Tässä kuitenkin kaksi valkoista versiota noista täkäläisistä kaltereista, jotka ei mielestäni ole yhtään hullumman näköisiä.
Kommentit