Yliopiston rehtorin oli kuitenkin ojennettava minulle diplomi ja ruusukimppu, joten raahauduin sitten nolona paikalle itse tapahtuman jälkeen, ja ensimmäistä sekä varmasti viimeistä kertaa rehtorin toimistoon kuvautettavaksi rehtorin, vararehtorin sekä yliopiston arkkitehdin kanssa. Koko juttu oli jotenkin huvittava, mutta tulipahan nyt sitten ainakin jätettyä jonkinnäköinen erityismaininta itsestäni yliopiston rekistereihin ennen valmistumistani...
Yoli-kaveri ko. studion kuvaushuoneella:
Tänään kävin palauttamassa viimeisen kurssiprojektin, jota olinkin vääntänyt sitten tammikuusta asti, ja sain arvosanankin heti saman tien. 99/100. Heh heh. Hiljaa hyvää tulee siis. Sen jälkeen olo olikin niin hilpeä että oikeasti hyppelin pitkin käytävää, tietäen, että olen nyt sitten tesistä vaille valmis sisustusarkkitehti. Tosin eipä tuo nyt mitään muutosta päiväjärjestykseeni tuo, koska en ole enää viime vuoden jälkeen pahemmin edes käynyt koko kampuksella, ja lopputyön teko jatkuu samaan malliin, mutta oli tuo viimeisestäkin kurssista vihdoin eroon pääseminen jo tarpeeksi helpottava asia.
Nyt siis pidän viikon lomaa, enkä aio edes vilkaista kirjoja tai muuta puuduttavaa, vaan aion saada valmiiksi joulukuussa aloittamani taulun maalaamisen, joka on neljäosainen ja tulee mukamas olohuoneen seinälle. Epäilen kyllä. Minun inspiraationi ja taitoni kun tahtovat jäädä sinne teorian, eikä käytännön puolelle.
Tätä ensimmäistä vapaata iltaani vietin tosin vatsataudissa. Kiitos siitä ostarin munakoiso-lasagnelle. Minun vatsani sietokyky ei koskaan tule yltämään paikallisten tasolle... Sen suhteen ikävöin suuresti hygienian ihmemaassa, Suomessa, ruokailua.
Tässä vielä kuva ruusuistani, jotka jouduin tosi tyylikkäästi lykkäämään halkaistuun kahden litran Coca Cola-pulloon, kun huomasin etten todellakaan omista yhtäkään kukkavaasia!!
Kommentit