Oleskelulupa on ollut päivän sana. Täyteltiin tänään alustavasti C:n oleskelulupahakemusta SUOMEEN. Mies-raukka on innoissaan ja minä kauhuissani. Enhän minä sinne Suomeen niin tosissani halua mennä, tai ainakaan jäädä. Pelkään muutenkin "poloisen" puolesta, kun ne suomalaiset kuitenkin vieläkin (tälläkin vuosisadalla) osaavat olla niin juntteja ja ulkomaalaiskauhuisia... tai rasistisia, että todella taitoa ja tuuria tarvitaan jotta dominikaanina pärjää suomalaisessa yhteiskunnassa.
Ei olisi kiva että rikkaan sosiaalisen elämän ja arvostetun (sekä vaativan) ammatin omaava mies päätyisi syrjityn markettisiivoojan rooliin. Ei ainakaan minun vuokseni... mutta, koitetaan ja katsotaan miten käy. Ainakaan oleskeluluvan kanssa ei suurlähetin mukaan tule olemaan ongelmia. Rohkeasti siis vaan rastia ruutuun noihin pelottaviin lomakkeisiin.
Kävin yliopistolla maksamassa gradumaksua, ja sielläkin asiaksi tuli se oleskelulupa. Minun sellainen.
Ei kai tällaista asiaa pitäisi näin julkisesti tunnustaa, mutta kun se residencia taisi mennä jo joulukuussa vanhaksi. O-ou. Asia meni kuitenkin kikkaillen läpi. Täti kyseli paperitodisteen perään, ja minä sanoin ettei minulla mitään paperia ole koskaan ollutkaan, kun en tarvitse viisumia, vaan oleskeluvan, joten minulla on henkkarit. Henkilökortilla meni läpi. Sekin tietenkin vanha, mutta kun niitä tässä maassa uusitaan sen verran laiskasti ettei päivämääriä pahemmin katsella (C:n henkkarit olisi pitänyt uusia vuonna 2005).
Tuo paperisota, ja muutenkin asiointi missä tahansa toimistossa on jo taitolaji sinänsä tässä maassa. Senpä takia se *juttu* minullakin on ehtinyt vanhentua, kun en millään enää uutta sellaista haluaisi hankkia, kun kerta poislähtöä jo kaavaillaan. Dollaria vaan passintarkastajalle ja kiiruusti maasta pois! Tänäänkin siellä yliopistolla kone sen viisumitodistusvaatimuksen (joka on lähinnä laitettu laittomien haitilaisten vuoksi systeemiin) jälkeenkin näytti jotain erroria. Sittenpä asiaa korjailtiin noin 45 min, jonka jälkeen täti totesi että jospas tulisit huomenna uudestaan. Minä naurahdin että ei onnistu. Torstaina on vapaapäivä, eikä perjantainakaan onnistu. "Minä en ihan joka päivä ehdi täällä teitin erroreiden ja ties minkä vuoksi juoksemaan. Ollaan jo muutenkin jäljessä graduohjaamisen kanssa näitten töppäilyjen vuoksi.." Täti siihen että no mutta kun hän vain yrittää helpottaa minun asiaa. Minä siihen että no jos helpottaa haluatte, niin ilmoittakaa puhelimitse kun asia on korjattu.
Loppujen lopuksi teknistä tukea tuli puhelimen välityksellä ja kappas(!), asia selvisi minuutissa.
Tänään siis selvisin voittajana. Toista se oli eilen.
Tämä on jo asia erikseen, mutta mahd. lyhyesti:
Olemme jo lähes neljä kuukautta tapelleet paikallisen sähköyhtiön kanssa, jolle olemme maksaneet kohta kaksi vuotta noin 40% kalliimpaa sähköä kuin mitä kotitalouksien tulee maksaa. Asia kävi ilmi, kun mittaria tultiin tuolloin 4kk sitten uusimaan. Meidän sähkömittari on comercial, ja viereisen salongin mittari residencial. Valitettavasti sähkösopimuksen omistaja on kadonnut taivaan tuuliin- edes asunnon (ja salongin) omistaja ei muka tiedä hänestä ja me vain maksamme laskua (niin kuin vuokrasopimuksessa todetaan), emmekä voi purkaa sopimusta. Eikä saada rahoja takaisin. Viimeiset kuukaudet ovat siis menneet tapellessa IDIOOTTIEN asiakaspalvelun tyyppien kanssa, jotka eivät ole saaneet asiaa hoidettua. Eilen teki mieli kuristaa ja repiä hiuksista sähköyhtiön tytteliä, joka taas kerran mutkisti asiaa. Minulta oli hilkulla päästä itku kesken asioinnin. Purin hammasta ja katselin sivulle yrittäen rauhoittua. Sanoin meneväni kuluttajavirastoon, joka sinänsä on uusi asia Santo Domingossa, tekemään valituksen, mutta neiti vain tokaisi että siitä vain, mutta ei ne mitään voi asialle tehdä koska sinä et ole Josefa López (sopimuksen allekirjoittanut haamu).
Ensi kuussa laskun pitäisi kuitenkin olla halvemman taksan mukainen. Kävi meinaan tytsyllä pieni moka siinä asioinnin kesken. Hän hyväksyi sopimuksen vaihdon ennen kuin tajusi etten minä ole Josefa (53v). Edes tämän kuun laskua en silti saanut vaihdettua, vaikka puhelimessa minulle niin oltiin luvattu.
Mitä olen tästä oppinut? Mitään en enää muiden nimillä maksa, ja katson sitten niin pirun tarkkaan kaikki sähkömittarienkin koodailut, ettei minua enää huijata. Asiakaspalvelun toimimattomuus ei sinänsä ole asiassa ollut mitään uutta. Eikä ollut eka kerta kun meinasi itku tulla. Olen eräänkin kerran vetänyt täyttä porua opetusministeriön pihassa, ja toisen kerran yliopiston toimistossa.
Loppujen lopuksi, ehkä on siis jo aikakin pistää C kärsimään niistä suomalaisen yhteiskunnan kommervenkeistä, kun olenhan itsekin saanut niin tuhannen monta kertaa täällä ollessani todeta "uno tiene que aguantar vaina en esta vida" (=anna mun kaikki kestää). Ei vaan...
Kommentit