Olen asunut Santo Domingossa viidessä eri asunnossa, neljällä eri asuinalueella. Jokaisen kotini lähellä on ollut colmado, eli eräänlainen kioski, jossa myydään kaikkea mahdollista riisistä vaippoihin. Itse käyn colmadossa "ostoksilla" todella harvoin, mutta tilaan kyllä ovelleni pullon kokista, pussin jäitä tai suklaapatukan tarpeen tullessa. Colmadoilla on siis myös delivery-palvelu, joka toimii paremmalla aikataululla kuin suurkaupungin supermarketit.

Colmadoihin liittyy myös käsite "colmadón", joka tarkoittaa suuremman luokan kioskia, jonne voi istahtaa olutpullo kourassa baseball-matsia seuraamaan, pelaamaan dominoa tai muuten vaan tuttujen kanssa tutisemaan. Tätä harrastavat kylläkin lähinnä ei-niin-varakkaat miehet, ja koko colmado-touhu on lähinnä vähävaraisemman väestön suosiossa. Näissä kun ei tarvitse hienostella, tai pukeutua siisteihin vaatteisiin. Mitä isompi melutaso tai humalamäärä, sen parempi.

Yleisen hälinän lisäksi musiikki on tärkeä osa colmadoita. Lähinnä kuitenkin täkäläinen musiikki, eli merengue, salsa ja bachata. Eritoten näistä viimeinen. Bachata on saavuttanut suosiota viime vuosina ympäri maailman, jopa Suomessa, jossa kuulemani mukaan eräs täkäläinen yhtye käy kiertueilla. Itse en kuitenkaan pidä bachatasta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Joka viikonloppu kuitenkin joko herään tai vaivun uneen bachatan tahdissa. Läheinen colmadón pitää siitä kyllä huolen! Tämä kioski sijaitsee asuttamamme omakotialueen ja erään barrion (ts. slummin) rajapyykillä, ja on siis suosittu menopaikka barriolaisten keskuudessa.

Välillä tämä ikuinen rimputus käy hermoilleni niin pahasti, että kiroan kaikki colmadot, ja bachatat saman tien, kaikkia mahdollisia suomen- ja espanjankielisiä voimasanoja hyväksi käyttäen. Toisinaan taas pistän omat musiikit niin kovalle, että jopa bachatat vaimenee taustalla. Viime aikoina olen kuitekin tullut miettineeksi, että sitten kun en enää asuisikaan täällä, niin varmasti heräisin hiljaistakin hiljaisempaan suomalaiseen lauantaiaamuun bachatan rytmiä kaivaten…

Kaikkeen sitä siis tottuu, ja onhan minun pakko myöntää, että mikä sen mukavampaa kuin nostaa luuri ja tilata pari banaania ja appelsiinia kotiovelle!
Tässä vielä lopuksi esimerkki bachatasta niille jotka eivät ole ko. musiikkiin vielä tutustuneet. Tämä on aika kevyt versio joka ei käy hermoille, mutta rytmi on kuitenkin se sama jokaisessa biisissä. Valitsin kyseisen videon ihan siitä syystä, että se oli ainoa näkemäni jonka pääosassa ei ollut tanssahtelevaa paria tai minihameisia tyttöjä.

Artistin nimi on Zacarias Ferreira.