Eilen kaivoin esiin lahoamispisteessä olevan viuluni ja kiipesin talomme katolle soittamaan oodia rakkaalle kodillemme. Viimeinen viikonloppu tässä kämpässä on kohta ohi. Eniten jään kaipaamaan juuri tuota ränsistynyttä tasakattoa ja isoa terassia. Vähiten tulen kaipaamaan alakerran kampaamoa sekä naapuritalon hullua tyttöä, joka paiskoo ovia ja räyhää äidilleen, isoäidilleen sekä koiralleen kaikkia mahdollisia voimasanoja käyttäen, vuorokaudenajasta vähät välittäen.

1925694.jpg1925699.jpg1925711.jpg

Tässä korttelissa ääntä kyllä riittää, joten kukaan ei edes korvaansa höräytä vaikka minä kuinka viuluani keskellä kattoa vinguttaisin. Myönnän silti, että tämä touhu oli täysin lavastettu. Kiipesin katolle piruuttani juuri siitä syystä, että mieleeni tuli soittaa "Nousee päivä, laskee päivä" tuosta Viulunsoittaja katolla-musikaalista. Olen esittänyt sen silloin joskus muinoin kouluni päättäjäisissä kahden kaverin kanssa, joista toinen lauloi ja toinen soitti pianoa. Kaikkea sitä silloin pikkuisena saikin aikaan...