Olen aina ollut huono kaikessa rahaan liittyvässä (paitsi matikassa). Minussa ei ole tippaakaan myyntimiestä, ja olen kaikin puolin ihan surkea rahanteossa. Inhoan rahaa, vaikka tietenkin olen mestari sen kuluttamisessa.

Sain lievän päänsäryn, kun lueskelin erään itseäni nuoremman bloggaajan raha-asioista. Hänellä näytti olevan plussaa lähes sama summa kuin minulla on miinusta. Itse olen tosiaan jo kohta 25, enkä ole edes töissä… mutta olenhan kuitenkin opiskelija ainakin vielä kaksi kuukautta, ja ulkomailla-statukseni vuoksi (opiskelu ei ole ilmaista) saanut sitä opintolainaa paksunnettua "hieman" keskivertoa enemmän, mutta silti!

Paremminkin voisi hommansa hoitaa, vaikka tosiasia on, että minun alani opiskelijoista ehkä 2% kykenevät käymään töissä ja suorittamaan opintonsa normaalitahtiin. Itse en valitettavasti ollut yksi niistä. Jätin työt huomattuani addiktoituneeni kahvi-kokis-jätski-kaakao-sekoitukseen pysyäkseni hereillä. Onhan toki niitä onnellisia, jotka ovat esim. isukin firmassa "töissä", mutta sitä ei lasketa. Niin ja minullapas ei olekaan täällä isää, isoisää eikä setääkään... mutta silti!

Jos olisin opiskelija Suomessa, tekisin mielelläni jotain "paskaduunia", kuten myisin hampurilaisia (niin kuin lukioaikoina). Täällä se ei vaan valitettavasti tule kysymykseenkään. Hampparimyyjät tekevät täyspäivätyötä (eikä suinkaan vetele viivaa vuorolistoihin koeviikolla, niin kuin minä silloin) ja saavat palkkaa kuussa saman verran kuin suomalainen kaltaisensa yhdestä viikonlopusta. Joten, järkevämpää siis on minun tapauksessani olla menemättä edes täkäläiseen paskaduuniin ja pyytää (näinkin vanhana) isukilta sen verran rahaa kuussa, vaikka kuinka omatunto kolkuttaisi.... huoh.

Niin, mutta kuitenkin! Jos olisi tarpeeksi yritteliäs, tai antaisi kuulua itsestään, tai edes tarpeeksi lahjakas, niin kai sitä nyt jotain sopivaa löytyisi! En kai sitten vain ole. Vähäisillä suhteillani löysin kerran sen jopa melkein oman alani paikan (olin piirtäjänä arkkitehtifirmassa), mutta valitettavasti liian monet deadlinet kasautuivat päällekkäin, töissä ja koulussa. Nyt sitten vain mietin ja pähkäilen, että miten jotkut osaavat tehdä sitä rahaa vaikka tikusta, mutta minä en. Osaan kuitenkin vaikka mitä, mutta en kai sitten mitään niistä tarpeeksi.

Osaan soittaa viulua ja pianoa, mutten tarpeeksi tehdäkseni sillä rahaa... Osaan ommella ja kutoa ja tehdä keramiikkaa ja mosaiikkitöitä ja ties mitä... mutten kuitenkaan osaa sitäkään tehdä rahan edestä. Piirrän ja suunnittelen ja valokuvaankin, mutta kaikkea sitäkin keskinkertaisesti. En mitään niin hyvin, että voisin hinnoitella töitäni. Osaan kieliä, mutten varmana tarpeeksi pitääkseni kielitunteja. Olen hyvä urheilija, mutten sitäkään tarpeeksi treenatakseni muita. Vähän kaikkea, muttei mitään kunnolla.

Noh… ehkä tämä on nyt turhaa urputusta ja panikointia. Kohtahan se gradu sieltä valmistuu ihan itsestään (sillä aikaa kun minä bloggaan) ja voin vaikka lähteä takaisin sinne euroalueelle (keskinkertaisena) tienaamaan kunnon rahaa vaikka hanttihommista. Joo joo…