Täällä minä nyt sitten olen. Ihan tajuttoman pimeässä ja ihan hirvittävän kylmässä, mutta rakkaassa, kotimaassani. Nenää kuivaa ja huulet ovat ihan rohtuneet. Matkakortti maksoi yli 90 euroa ja ihmiset Prisman kassalla saivat minut ahdistuksen valtaan. Koko ajan on kylmä ja lounasta syödessä tuntuu kuin vetäisin lämmintä ateriaa aamupalaksi.

Olen värissyt sateessa bussipysäkillä, nähnyt spurguja tienhaarassa, jupissut hiljaa kiitokset ja kävellyt tuhatta ja sataa rautatientorin ihmisvanassa.

Silti olen tyytyväinen. Olen pessyt astiat tiskikoneessa, kävellyt sisällä sukat jalassa, seissyt suihkussa lämpimässä vedessä 25 minuuttia, käyttänyt imuria, vedenkeitintä sekä kahvinkeitintä, ostanut talvitakin sekä nahkasaappaat ja tietenkin... mikäs sen parempaa, kuin nähnyt vanhempani ja siskoni jälkikasvuineen!

Niin, ja arvatkaa mitä tein heti ensimmäisenä kun pääsin pois Helsinki-Vantaan kentältä? Menin SAUNAAN!

Kaikkea tätä ennen kuitenkin tapahtui myös paljon. Valmistuin (nyt olen virallisesti licenciada (mikä lie Suomessa sitten tällä tittelilläni olenkaan...)), hyvästelin Santo Domingon, ystäväni, rakkaani ja lähdin, kävin New Yorkissa ja nukuin Düsseldorfin lentokentällä.
Tässä muutama kuva niistä hetkistä:

Viimeinen sunnuntai landella dommarisukulaisteni kanssa:








(huom. Dommarissa ei ole mitään strutsitarhoja, paitsi eräällä rikkaalla sancristobalilaisella baseball-pelaajalla, jonka naapurissa olimme...)

Valmistujaisseremonian jälkeen:





Manhattanilla: