Voiko oikeesti olla niin vaikeaa? Siis voi.. ja voi kiesus että kiehuttaa!
Mulla meni tänään KOLME TUNTIA pankissa, kun yritin tehdä tilisiirtoa Suomen suurlähetystön tilille Caracasiin, Venezuelaan!
No, loppujen lopuksi tilisiirto tuli (kai) tehtyä, mutta kyllä siis oikeesti pitää olla pitkä pinna että jaksaa kaiken maailman putkiaivojen kanssa asioida. En kyllä siis missään vaiheessa korottanut ääntäni, enkä meinannut tihauttaa itkua, niin kuin joskus on päässyt käymään. Olin koko tilanteen ajan kuin itse Buddha puun alla meditoimassa, istuin jökötin pakastekylmässä pankissa, puhuin puhelimessa Caracasiin asti ja loppujen lopuksi sain todeta, että täkäläisen pankin pimu ei tosiaankaan osannut hoitaa hommiaan.
Poistuin pankista, seisoin pihalla hetken, toistin mielessäni "auuuummm...auuuum", menin uudestaan sisälle pankkiin ja hankkiuduin toisen pankkiirin asiakkaaksi... ja kuin taianomaisesti asia hoitui ilman minkäänlaista ongelmaa, alle kymmenessä minuutissa! Siis oikeesti!
Nyt siis taas muistan miksi Suomeen paluu on niin ihanaa! Siellä sinne pankkiin ei tarvitse edes vaivautua menemään! Jos olisin tietänyt miten vaikeaksi noinkin yksinkertainen asia voi muuntautua, olisin mieluummin pyytänyt että joku siellä Suomen päässä pistäisi rahaa mun suomalaiselle tilille, jotta olisin voinut hetkessä tehdä tuon tilisiirron niin suurlähetystön suomalaiselle tilille, kuin Caracasin tilillekin!
Mulla meni tänään KOLME TUNTIA pankissa, kun yritin tehdä tilisiirtoa Suomen suurlähetystön tilille Caracasiin, Venezuelaan!
No, loppujen lopuksi tilisiirto tuli (kai) tehtyä, mutta kyllä siis oikeesti pitää olla pitkä pinna että jaksaa kaiken maailman putkiaivojen kanssa asioida. En kyllä siis missään vaiheessa korottanut ääntäni, enkä meinannut tihauttaa itkua, niin kuin joskus on päässyt käymään. Olin koko tilanteen ajan kuin itse Buddha puun alla meditoimassa, istuin jökötin pakastekylmässä pankissa, puhuin puhelimessa Caracasiin asti ja loppujen lopuksi sain todeta, että täkäläisen pankin pimu ei tosiaankaan osannut hoitaa hommiaan.
Poistuin pankista, seisoin pihalla hetken, toistin mielessäni "auuuummm...auuuum", menin uudestaan sisälle pankkiin ja hankkiuduin toisen pankkiirin asiakkaaksi... ja kuin taianomaisesti asia hoitui ilman minkäänlaista ongelmaa, alle kymmenessä minuutissa! Siis oikeesti!
Nyt siis taas muistan miksi Suomeen paluu on niin ihanaa! Siellä sinne pankkiin ei tarvitse edes vaivautua menemään! Jos olisin tietänyt miten vaikeaksi noinkin yksinkertainen asia voi muuntautua, olisin mieluummin pyytänyt että joku siellä Suomen päässä pistäisi rahaa mun suomalaiselle tilille, jotta olisin voinut hetkessä tehdä tuon tilisiirron niin suurlähetystön suomalaiselle tilille, kuin Caracasin tilillekin!
Kommentit