Samaa vauhtia kun kirjoitustahtini täällä blogin puolella hidastuu, sanamäärä gradutuotoksen puolella kasvaa. Palautuspäiväksi on vihdoin sovittu 28. heinäkuuta, olisi työ sitten missä kunnossa tahansa. Sen yli ei voi mennä, muuten ei valmistumisesta tämän vuoden puolella tule mitään.
Välillä iskee paniikki, välillä itkuttaa ja päätä huimaa. Miten siinä sitten taas kävi näin, että kaikki on jäänyt viimetippaan? Minun lopputyöstänihän piti tulla mestariteos, kovaan pohdintaan ja analyysiin perustuva tuotos, ekologinen mallityö, eikä mikään turha yhteenveto kaikista mahdollisista (ja vähäisistä) tietolähteistä. Siitä piti tulla esityskelpoinen ylpeyden aihe, mutta näemmä tälläkin kertaa lopputuloksesta on muodostumassa kaapin pohjalle heitettävä läjä, jota tuskin montaa kertaa jälkeenpäin avataan. Kunhan nyt vaan pääsisi siitä eroon.
Valitettavasti siis täältä Banaanimaasta on tulossa kuulumisia tahtiin 1/viikko, kunnes tosiaan (halleluja!) pääsen siitä ekotekoilustani eroon! Sen jälkeen saattekin sitten kärsiä minusta päivittäin, kun pähkäilen lähdenkö Suomeen elokuussa, lokakuussa, marraskuussa, vai lähdenkö ollenkaan. Etsinkö töitä siihen asti, kituutanko rahattomana, vai tulenko muuten vain hulluksi vapaudestani tehdä (melkein) mitä vain mieleeni juolahtaa!
Niin, ja tässä vielä lisämainintana: juuri kun oli täälläkin ehtinyt esittelemään sitä meidän vedenlämmitys-systeemiä, meni sekin uusiksi. Lämmin vesi vuotaa alakerran salongin seiniä pitkin, joten kämpän omistaja asensi meille "sähkösuihkun" sen sijaan, että alkaisi sitä itse putkistoa korjailemaan. Nyt sitten sulake paukahtaa joka kerta kun suihkussa käy, ja sähkölasku varmasti nousee pilvien ohi jo stratosfäärikorkeuksille... Tosi ekologista taas kerran.
Kommentit