Olen tässä viime päivinä jo muutenkin ajatellut, että kärsiikö tämä maailma jostain kosmisesta epätasapainosta, vai onko tämä tilanne yksinkertaisesti vain alkumakua tulevaisuudelle?
Viime viikkojen uutislähetysten katsominen on tuonut yleistä happamamman maun suuhun. Hurrikaaneja, tulvia, pommeja, lento-onnettomuuksia... ja kappas! Mikäs sen ihanampaa, kuin aamutuimaan avata CNN:n sivu ja nähdä etusivun hot topics-pääuutisena (Obama/McCainin sijaan) FINNISH GUNMAN ja kuva jostain ihmeen panssarivaunusta tekstillä POLIISI.
Kyllä teki sydän ylitöitä sillä minuutilla ja nupissa kiehutti sitä enemmän mitä pidemmälle sivua selasin.
Loppujen lopuksi en edes tiedä mitä pitäisi ajatella. Surenko tämän vinksahtaneen yhteiskunnan tuotoksen, jonka nimeä en halua mainita, uhrien puolesta, vai ennemminkin koko yhteiskunnan puolesta? Mietinkö pahaa suomalaisesta ilmapiiristä, vai syytänkö niitä muualta tulevia vaikutteita?
Koko päivän toivoin, ettei kukaan täkäläinen edes mainitsisi minulle koko asiaa. En minä tiedä mitä minun kuuluisi sanoa, muuta kuin että "Nii-i, niin siellä taas kävi. Kamalaa, joo-o." Ole tässä nyt sitten ylpeä siitä kuinka ihanan kehittynyt ja turvallinen maa se Suomi on. Minulla on ollut koko päivän jotenkin kuvottava ja kammottava olo.
Loppujen lopuksi, tämä tilanne, kosminen epätasapaino, tai mikä vaan, on saanut minut kovettumaan. En vuodata kyyneleitä, katson vain ja pyöritän päätäni. Ymmärrän miksi näin käy, mutten ymmärrä silti miksi.
Viime viikkojen uutislähetysten katsominen on tuonut yleistä happamamman maun suuhun. Hurrikaaneja, tulvia, pommeja, lento-onnettomuuksia... ja kappas! Mikäs sen ihanampaa, kuin aamutuimaan avata CNN:n sivu ja nähdä etusivun hot topics-pääuutisena (Obama/McCainin sijaan) FINNISH GUNMAN ja kuva jostain ihmeen panssarivaunusta tekstillä POLIISI.
Kyllä teki sydän ylitöitä sillä minuutilla ja nupissa kiehutti sitä enemmän mitä pidemmälle sivua selasin.
Loppujen lopuksi en edes tiedä mitä pitäisi ajatella. Surenko tämän vinksahtaneen yhteiskunnan tuotoksen, jonka nimeä en halua mainita, uhrien puolesta, vai ennemminkin koko yhteiskunnan puolesta? Mietinkö pahaa suomalaisesta ilmapiiristä, vai syytänkö niitä muualta tulevia vaikutteita?
Koko päivän toivoin, ettei kukaan täkäläinen edes mainitsisi minulle koko asiaa. En minä tiedä mitä minun kuuluisi sanoa, muuta kuin että "Nii-i, niin siellä taas kävi. Kamalaa, joo-o." Ole tässä nyt sitten ylpeä siitä kuinka ihanan kehittynyt ja turvallinen maa se Suomi on. Minulla on ollut koko päivän jotenkin kuvottava ja kammottava olo.
Loppujen lopuksi, tämä tilanne, kosminen epätasapaino, tai mikä vaan, on saanut minut kovettumaan. En vuodata kyyneleitä, katson vain ja pyöritän päätäni. Ymmärrän miksi näin käy, mutten ymmärrä silti miksi.
Kommentit