Tässä kaksi kengänputsaajaa, eli limpiabotaa. Istuimme erään empanada-paikan terassilla, parkkipaikan läheisyydessä, kun huomasimme kaksi limpiabota-poikaa. Minulla oli jalassani ainoat kenkäni (lenkkareiden ja lipokkaiden lisäksi), nahkaiset sellaiset, jotka todellakin kaipasivat hoitoa. Niinpä siis kutsuin limpiabotan plankkaamaan kenkäni. Kerroin hänelle, että ne ovat ainoat kenkäni. Poika vain naureskeli että niin kai. Minä väitin takaisin että joo joo, olen lahjoittanut kaikki muut kenkäni koska olen muuttamassa takaisin kotimaahani. Siitä tietenkin seurasi kysely että mistä maasta olen kotoisin. Suomen mainittuani, näiden kahden haitilaispojan pään päällä oli selvä kysymysmerkki. Ei, ei se Suomi ole Yhdysvalloissa, se on Euroopassa.
Jotkut dominikaanit suorastaan välttelevät haitilaisia, joita Dominikaanisessa tasavallassa on luultavasti melkein miljoona. Laillisesti heistä on maassa ehkä noin 200 000. Yleisesti ottaen täällä ajatellaan, että haitilaiset ovat yhteiskunnan loisia, joiden tilanne on säälittävä, mutta joita ei silti tännekään haluttaisi. Tosiasiassa todella monet tapaamani köyhät haitilaiset ovat olleet tilanteeseensa verrattuna todella sivistyneitä ja hienotapaisia ihmisiä, joilla on paljon parempi elämänasenne, kuin monilla köyhillä dominikaaneilla. Samaan tapaan kuin dominikaanit tekevät Jenkkilässä ja Euroopassa duunia, jota ei oman maan kansalaiset suostu tekemään, tekevät köyhät haitilaiset peltotöitä, raksahommia sekä muuta duunia Dominikaanisessa tasavallassa, kuten myyvät hedelmiä, putsaavat kenkiä, pesevät autonikkunoita tai yksinkertaisesti kerjäävät.
Haitilaisten maahanmuutto on ollut paljon huomiota herättänyt ongelma Dominikaanisessa tasavallassa jo pitkän aikaa. Onhan tilanne vaikea, kun köyhään maahan muuttaa satoja tuhansia ihmisiä vielä köyhemmästä maasta, jossa kieli, kulttuuri ja osalla uskontokin ovat aivan eri. Miten näin pienelle saarelle voikaan mahtua niin paljon erilaisia ihmisiä ja niin monta eri todellisuutta?
Kengänplankkauksen lopuksi pojat naureskelivat jotain keskenään kreolin kielellä, josta minä en ymmärtänyt muuta kuin "oui". Toinen pojista sanoi minulle täydellisellä espanjallaan että se olisi sitten 5000 dollaria. Minä nauroin takaisin että voi kun olisinkin niin rikas. 5000 dollarin sijaan annoin hänelle 100 pesoa (2 euroa), josta poika jo siitäkin oli onnessaan, kun ymmärsi etten halua rahasta enää takaisin.
Kommentit