Ensimmäinen viikko ei-enää-opiskelijana on takana. Olen sinä aikana ehtinyt hukkaamaan silmälasini, pelaamaan Guitar Heroe:ta, juomaan drinkkejä, siivoamaan... ja tekemään sitä samaa kuin gradun parissa, eli istumaan tietokoneen ääressä piirtämässä ympäri vuorokauden! Gosh. Olipas taas rentouttavaa, mutta tarpeellista. Kaksi tuttua sisustusarkkitehtiopiskelijaa palkkasivat minut kolmeksi päiväksi piirtämään erään hotellin tiloja. Valmista ei tullut, mutta aika loppui kesken ja minun energiani loppui täysin. Kaksi viimeistä yötä selvisin puolittain valveilla Batteryn voimin (joka muuten on tehokkaampi kuin Red Bull!), mutta tänään olenkin vain maannut sängyn pohjalla kuin raato, nähden painajaisia ko. hotellista.

Siinä hotellissa on muuten Karibian isoin uima-allas ja olen itse jopa käynyt siellä, tosin vain vierailemassa, en asiakkaana. Kävin tsekkaamassa paikan kun siskoni oli siellä miehineen häämatkallaan. Hotellin nimi on Sunscape Dreams Punta Cana ja yleisilme on tälläinen:
 

Tekisi kyllä mieli itsekin taas pitkästä aikaa mennä johonkin all inclusive-hotelliin, vaikka edelleenkin suosin niitä pikkuisia paikkoja, joihin ei pääse kuin vuorten ja ryteikköjen ja möykkyisten pikkuteiden kautta (tosin sellainen se kyllä hieman on se reitti tuonne Dreamsiinkin). Niissä on sitä aitoa tunnelmaa, vaikka hienojahan nuo valtavat resortitkin ovat. Parasta niissä kuitenkin on se ruoka... ja juoma. Ei tarvitse miettiä koko ajan että paljonko mikäkin maksaa ja onko liian kallista. Sen kun vain syö.. ja on.. ja syö... ja juo.. ja nukkuu.

Nyt ei kuitenkaan ole moiseen elämään varaa, ei vaikka kuinka piirtelisin ympäri vuorokauden. Tälläkin kertaa rahat on jo mennyt ennen kuin saan niitä edes käteeni. Ostin kaverini kameran "netistä" kaikkine lisukkeineen ennen kuin edes mietin että miten sen maksaisin. Ko. kaveri siis asuu Norjassa, joten helppo oli sanoa että joo joo, minä ostan! Nyt kun kaveri sitten on tällä puolen rapakkoa kameroineen, tuli minulle hätä, että nyt se tosiaan pitäisi sitten maksaakin!

Noh, olen kuitenkin innoissani uudesta (minulle uudesta) kamerasta. Vihdoinkin omistan järkkäridigin, vaikkakin pienen sellaisen, ja jopa jalustan! Voin taas alkaa harrastamaan valokuvaamista. Hmmph. Saapa nähdä! Tähän asti olen saanut aikaiseksi otettua kuvia ainoastaan uudesta asukistamme; nimettömästä yksinäisestä kissanpennusta. Robin-kissani sai yhden ainokaisen pennun, jota on vitsaillen kutsuttu Hans Soloksi. Pikkuruinen on kuitenkin tyttö, joten nimi saakoon vaihtua. Monet nytkin jo huomauttelevat että "eikö Robin ole pojan nimi?" ja minä olen kyllästynyt vertailemaan Robinia Batmanin Robiniin ja Robin Wright Penniin. Niin, ja Robin on vihdoinkin leikattu, joten "Hans Solo" on viimeinen Robinin jälkeläinen ja sen kunniaksi on saanut luvan jäädä kanssaeläjäksemme. Ehkä Hans Solo lyhenee tylsästi Hansuksi. Nimiehdotuksia?

Varsinaisia töitä etsin samalla kun mielessäni jo pakkailen kamoja lähteäkseni Suomeen. Voi kun voisi asua kahdessa maassa samaan aikaan! Mikäs sen mukavampaa kuin tehdä töitä Suomessa, käydä suomalaisissa kaupoissa ja tehdä suomalaista ruokaa, mutta samalla asustaa tätä valtavaa kämppää palmupuiden juuressa, 30 asteen lämmössä. Täällä ei muuten ilmeisesti paljoa kaipailla sisustussuunnittelijaa jolla ei ole omaa autoa, tai edes ajokorttia. Ne vähät firmat jotka tällä hetkellä hakevat, ovat vaatineet omaa autoa, kuten myös viisumia jenkkilään (tosin sitähän en suomalaisena edes tarvitse) ja parin vuoden työkokemusta... mutta, ehkäpä sitä jotain jostain ilmenee... ja jos ei, niin sitten ainakin kiireen vilkkaa Suomeen!