1552401.jpgPakoilen gradua ja harrastan mielialanvaihtelua, tulevaisuus- sekä identiteettikriisiä. No ei nyt. Tai no joo, mutta, en nyt niin vakavasti.

Pohdiskellessani seuraavaa syksyä, ja panikoidessani kahden kuukauden päässä häämöttävää deadlinea (jos haluan tänä vuonna valmistua), aloin kaivelemaan laatikoitani inspiraatiota etsien. Sitä ei laatikosta löytynyt, mutta sen sijaan käteeni sattui FIN-lappu, jonka joskus vuosia sitten kuskasin Suomesta Carlokselle. Eipä ollut kuitenkaan merkille tullut käyttöä, luultavasti laiskuuden vuoksi. Jos minä en tykkää ommella neula+lanka-tyylillä paikkoja tai nappeja tai muuta tylsää, niin vielä vähemmän tuo toinen.
1552402.jpg
Nyt kuitenkin päätin ylittää itseni, edes jollain saralla, ja kaivoin esiin liimaa ja lankaa, sekä vanhan nuhjuisen takkini. Sain kuin sainkin ommeltua merkin kiinni, tosin hieman hassuilla tikeillä. Voisi läheltä katsoen luulla etten ole koskaan ennen neulaa käyttänyt.
Siinä naureskellessani tikkejäni, tulin ajatelleeksi, että tälläistä ei kyllä Suomessa tulisi tehtyä. Tuntuisi hassulta ommella takkiin Suomi-merkkiä, tai vielä oudommalta kulkea julkisilla paikoilla EU-lippu hihassa! Vain rajojen ulkopuolella, ja mahdollisimman kaukana, tuollaisesta "kansallisuusylpeilystä" minunkin mielestäni tulee hauskaa.
Niin kuin eräs lempiartistini (Bunbury) laulaa "los nacionalismos, que miedo me dan" (kansalliskiihkot, minua pelottaa). Olen kyllä tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että olen syntynyt Suomessa, mutta jotenkin pidän itseäni ns. maailmankansalaisena, enkä ymmärrä sellaista kansalliskiihkoilua, mitä esim. monet täällä Dominikaanisessa harrastavat. Pienestä asti heille iskostetaan päähän kansallisuustunne, isänmaan isien ja muiden tärkeiden persoonien ihailu. Kansallislaulu lauletaan kouluissa joka aamu lipunnoston ohessa.

Mietiskelyjeni jälkeen aloinkin epäilemään, että olisiko perusteltua, tai olisinko perustelujeni kannalla, jos kuljen ympäriinsä EU-lippua kantaen, vaikka mieluiten olenkin eurooppalainen, ja tarkemmin suomalainen, kuin minkään muun maan kansalainen. En tarvitse mitään näkyviä leimoja sitä todistamaan. Olen kiitollinen sisältäpäin...
Mutta, loppujen lopuksi, mitä sitä kaikkea analysoimaan, täällä jokainen vähänkin eurooppalainen liimaa autonsa taakse EU-tarran, vitsaillakseen, tai ylpeilläkseen. Sama se miksi, mutta merkkailu ja luokittelu on kai tapana. Kai minäkin siis saan käsivarressani kantaa finnimerkkiäni, ja jos joku kysyy miksi, vastaan että piruuttani. Ei sen suurempia perusteluja.