Välillä kuitenkin tuntuu, että tämä pallo on niin tuhoon tuomittu, että mitäs sitä nyt tässä enää on hyötyä ilmastonmuutosta ja muita vastaan taistella, kun CO2-päästöt vain kasvaa ja ihmisten kulutus-himo yltyy. En itsekään ole mikään esimerkki säästeliäisyydessä ja ekologisuudessa, mutta silti minua inhottaa kun esim. niin monen blogin sivulta luen kuinka joku ei voinut vastustaa kiusausta piipahtaa taas *siellä ja *siellä vaatekaupassa ja ostaa sitä ja tätä ihan vain huvikseen, ihan niin kuin niitä rättejä ei muutenkin olisi jo kaapit pullollaan.
Minua ei voi sillä saralla syyttää suurkuluttajaksi, mutta muissa pienissä asioissa voisin yrittää harkita paremmin. Tässä yksi esimerkki:
Olin matkalla kirjastoon, kun huomasin ettei minulla kannettavan puutteessa (edelleen rikki) ollut edes kynää mukana muistiinpanoja varten. Poikkesin siinä sitten erääseen halpiskauppaan ostaakseni kuulakärkikynän, vaikka kotona niitä olisi ollut joka laatikonpohja täynnä. Enkä edes ostanyt yhtä kynää, vaan kokonaisen paketillisen (10 kpl), kun ne kerran olivat niin halpoja- lähes saman hintainen tuo paketti kuin yksi keskiverto kuulakärkikynä.
Noista kymmenestä värikkäästä uudesta kuulakärjestäni vasta neljäs suostui kirjastolla toimimaan, ja sekin heikosti. Siinä vaiheessa alkoikin sitten vasta kolkuttamaan, että olipas taas aivan turhaa kulutusta. Tiedättekö miten kauan kestää, että yksi kuulakärkikynä maatuu?
Otin selvää asiasta, ja vastaus on: 1000 vuotta!
Tämä siis on todella pieni asia verrattuna siihen kuinka paljon voi säästää esim. sähkönkulutuksessa, mutta pienestä sitä on lähdettävä liikkeelle. Jos minunlaiseni kuluttajat eivät ostelisi niin paljon niitä kuulakärkikyniä, tai muotihullut sataa lumppua kuussa, ehkei niitä kysynnän puutteessa tuotettaisikaan niin paljon. Siten tietenkin myös ne päästöt vähenisivät ja raaka-aineita kulutettaisiin vähemmän.
Kommentit