Tänään olen ollut huomattavasti paremmalla tuulella.
Eilen kun iskin koneen kiinni, hyppäsi kissa samalla sekunnilla ikkunasta sisään! Ei sitten aavistustakaan että miten tämä amiga felina onnistui tuossa tehtävässään, mutta kotona on, ehjin nahoin. Carloskin oli niin onnessaan kun vein kissan hänen viereensä nukkumaan. Niistä on tullut niin parhaita kavereita, että minun pitäisi varmaan alkaa olla jo mustasukkainen. Carloksen tullessa kotiinkin halit ja lässynlässyt saa kissa enkä minä. Nohh...

Mutta, tänään olen siis ollut positiivisella asenteella liikkeellä. Ei edes haitannut, että pankkireissulla selvisi, että lähettääkseni täkäläisestä pankista euroja Venezuelaan, pitää tuon tilisiirron tapahtua jonkun eurooppalaisen pankin välityksellä! Eli siis vähän niin kuin lähettäisi Suomesta rahaa Yhdysvaltojen kautta Ruotsiin! Todella fiksua siis... mutta, viesti on lähtenyt Venezuelaan, katsotaan saanko sieltä välittäjäpankin tiedot, vai mitä hauskaa tällä kertaa saan vastaukseksi.
Eikä edes haitannut, että pankkireissulta palatessani tajusin, että minulla ei ole avaimia anoppilaan, eikä kukaan ole kotona. Siinäpä sitten katselin tunnin verran näitä maisemia:



Tai no, en nyt ihan tuntia, sillä kiipesin tämän neljäkerroksisen talon katolle katselemaan näitä maisemia:







Hetken siinä haikailtuani, päätin lähteä läheiseen minikokoiseen puistoon istuskelemaan ja muistelemaan vielä lisää menneitä. Tuon puiston penkeillä istuskelin Carloksen kanssa silloin kahdeksan vuotta sitten kun olimme vasta kavereita. En ikinä myöskään unohda sitä, kuinka kahdella peräkkäisellä kerralla siellä jutskaillessamme, minulle tuli ihan hirveä kiire vessaan! Oli se niin noloa silloin kun minun herkkä vatsani ei ollut tottunut täkäläiseen ruokaan. Vähällä oli etten saanut lisänimekseni "the ripuli".

Tällä kertaa en kuitenkaan saanut ripulia,  mutta muuten kyllä tuli hieman ähky olo. Söin aivan minikokoisen (100g) karkkipussin (jotain turkkilaisia mällyköitä) ja pelästyin että enkö tosiaan enää kykene syömään irtokarkkeja sen enempää! Minä, joka niin himoitsen kilon painoista Candy King-pussia, heti kun pääsen Helsinki-Vantaalta ulos! No, nähtäväksi jää... Enää kolme viikkoa täällä.