Ei voisi sitten lyhytjänteisempää ihmistä olla kuin minä! Ainakin joissain asioissa. Väkisinkin tulee mieleen äitini tuimea ilme ja sanat: "Jos jotain teet niin tee se sitten kans kunnolla!" Eipä silti ole tullut opittua. Piru vie.

Lauantaina sain päähäni alkaa siivoamaan varastohuoneena toimivaa ylimääräistä tilaa, jonne olemme tunkeneet kaiken mahdollisen roinan, jolle ei ole parempaakaan paikkaa. Niin on myös ollut entisen keittiöhyllykön kohtalo. Tyhjensin hyllykön, joka oli täynnä lehtiä, kirjoja, opiskelumateriaaleja ja likaa! Raahasin sen sitten lopulta terassille putsattavaksi, mutta siihenhän se innostus sitten lakkasikin.

Siellä se hyllykkö nyt edelleen könöttää, taivasalla, SATEESSA! Olipas taas järkevää. Eihän siinä mitään, jos hylly olisi vaikka terästä tai edes kunnon puuta, mutta laminoitua purumössöähän se tietenkin on. Niinpä sen kohtalo siis näyttää olevan aika muhkurainen.

1426130.jpg1426132.jpg

Noh.. kävinhän minä sen sieltä raahaamassa edes katoksen alle, mutta märkähän se nyt jo siinä vaiheessa kauttaaltaan oli. Huvittavinta siinä vielä on se, että olen tässä viime päivät katsellut taivaalle ja toivonut ettei sitä sadetta sieltä tulisi... kun ei sitten millään tekisi mieli ottaa sitä rättiä käteen ja tosiaan puhdistaa hyllykköä. Mutta, eipä se sade nyt niin kaatosade ollut, eli ehkäpä tuo hyllypahanen vielä elossa pysyy, ilman pahempia kupruiluja.

Laiskuudesta ihan toiseen asiaan, meinaan NÄKKILEIPÄÄN! Eilen löysin pitkästä aikaa kaupasta Wasabrödiä, ja riemuissani sitten maksoinkin 300 pesoa (n. 6 euroa) kahdesta pienestä näkkileipäpaketista. On se sitten niin merkillistä. Suomessa en edes syö näkkileipää!
1426145.jpg