Adios mi querido Banana Republic! ]]>2008-10-31T14:45:00+02:002019-09-04T20:32:42+03:00https://eveluna.vuodatus.net/lue/2008/10/virtuaalimuuttoilmoitusevelunahttps://eveluna.vuodatus.net/<![CDATA[Friolandia]]> Olen värissyt sateessa bussipysäkillä, nähnyt spurguja tienhaarassa, jupissut hiljaa kiitokset ja kävellyt tuhatta ja sataa rautatientorin ihmisvanassa.
Silti olen tyytyväinen. Olen pessyt astiat tiskikoneessa, kävellyt sisällä sukat jalassa, seissyt suihkussa lämpimässä vedessä 25 minuuttia, käyttänyt imuria, vedenkeitintä sekä kahvinkeitintä, ostanut talvitakin sekä nahkasaappaat ja tietenkin... mikäs sen parempaa, kuin nähnyt vanhempani ja siskoni jälkikasvuineen!
Niin, ja arvatkaa mitä tein heti ensimmäisenä kun pääsin pois Helsinki-Vantaan kentältä? Menin SAUNAAN!
Kaikkea tätä ennen kuitenkin tapahtui myös paljon. Valmistuin (nyt olen virallisesti licenciada (mikä lie Suomessa sitten tällä tittelilläni olenkaan...)), hyvästelin Santo Domingon, ystäväni, rakkaani ja lähdin, kävin New Yorkissa ja nukuin Düsseldorfin lentokentällä. Tässä muutama kuva niistä hetkistä:
Viimeinen sunnuntai landella dommarisukulaisteni kanssa:
(huom. Dommarissa ei ole mitään strutsitarhoja, paitsi eräällä rikkaalla sancristobalilaisella baseball-pelaajalla, jonka naapurissa olimme...)
Valmistujaisseremonian jälkeen:
Manhattanilla:
]]>2008-10-28T23:44:00+02:002019-09-04T20:32:44+03:00https://eveluna.vuodatus.net/lue/2008/10/friolandiaevelunahttps://eveluna.vuodatus.net/<![CDATA[Raha määrää]]>"Rääsyläinen at the Acropolis"-postaukselle ajattelin hieman valottaa niitä, joilla ei ole enempää tietoa siitä, millainen maa Dominikaaninen tasavalta on työn ja palkkatason kannalta. Minä en silti ole mikään asiantuntija, joten puhun vain omasta näkökulmastani, sekä siitä mitä minä olen tässä maassa kokenut.
Dominikaanisessa tasavallassa voi viettää todella monenlaista elämää, ja varsinkin Santo Domingossa todellisuus on jaottunut hyvin monelle ulottuvuudelle. Tai no, jos perinteisesti jaat ala, keski- ja yläluokan kolmeen, eli alhaiseen, keskeiseen ja ylhäiseen, niin siinäpä ne yhdeksän eri todellisuutta. Koko elämänsä Suomessa asuneelle ihmiselle voi ehkä olla vaikea kuvitella miten hyvin ne luokkaerot joissain maissa huomaa, vaikka periaatteessa olisikin tietoinen asiasta. Dominikaanisesta tasavallasta siis puuttuu se Suomen enemmistö, eli hyvinvoiva keskiluokka, joiden kulutustottumuksien ja mahdollisuuksien ympärille koko todellisuus perustuu.
Tämä selittelyni lähti kuitenkin käyntiin siitä, että eräs anonyymi lukijani jäi miettimään, että onko täällä Dominikaanisessa tasavallassa siinä tietyssä mainitsemassani liikkeessä (Zarassa) kalliimpaa kuin Suomessa, sillä eihän Suomessa Zaraa pidetä mitenkään kalliina liikkeenä. Siinähän siis juuri se ristiriita: Ei, Zarassa ei ole kalliimpaa kuin Suomessa, vaan saman hintaista. Enkä minä pidä Zaraa kalliina kauppana, mutta täällä se ON kallis kauppa. Miksi? No tietenkin siksi, että palkkataso tällaisessa keskitason kehitysmaassa ei ole läheskään suomalaisella tasolla.
Tästä esimerkkinä pieni lista tuttujeni palkoista muunnettuina euroihin. Huomiona tietenkin se, että kuten sanoin, puhun vain omasta kokemuksestani. Täällä palkat eivät noudata minimejä tai maksimeja ja samassa ammatissa olevien henkilöjen palkat saattavat erota hyvinkin paljon.
Eli, tämän jälkeen kaikki varmaan ymmärtävät, miksi pidän kalliina kauppaa, jossa yksi takki maksaa lähes saman verran kuin mitä itsekin sain palkkaa per kuukausi ollessani piirtäjänä arkkitehtifirmassa. Miten Dominikaanisessa tasavallassa sitten pärjää? Paras vastaus tähän olisi: laittomilla hommilla. Tämä ei kuitenkaan ole vaihtoehtona kunnon kansalaisille, joten pärjääminen tarkoittaa tietenkin elämänsä rajoittamista palkkatasonsa mukaiseksi. Asioita, joita tavallinen dominikaani ei useinkaan kykene tekemään ovat esimerkiksi matkustaa ulkomaille, syödä ravintolassa tai ostaa merkkivaatteita (tai edes niitä suomalaisen mielestä halpojen ketjujen vaatteita). Joistain asioista silti tavallinenkin dominikaani maksaa kalliin hinnan, kuten sähköstä, nettiyhteydestä tai bensasta. Sähkö ja internet maksavat enemmän kuin Suomessa ja bensakin enemmän kuin Yhdysvalloissa.
Tietenkin on myös asioita, jotka ovat täällä huomattavasti halvempia. Tässä pieni lista esimerkkinä näistä:
2 litraa Coca Colaa: 1 euro Elokuvateatteri: 3-4 euroa Plataani: 0.16 euroa Banaani: 0.08 euroa 1kg riisiä: 0.60 euroa
Jos kuitenkin haluaa syödä hyvää (=ulkomaalaista) juustoa, jogurttia tai vaikka muroja, joutuu niistä maksamaan kalliimman hinnan kuin Suomessa.
Elämä taloudellisesti epävakaassa maassa, jossa hinnat saattavat yhtäkkiä nousta 30 prosenttia, ei todellakaan ole helppoa. Siksi myös minusta on tulossa paluumuuttaja, vaikken väitäkään, että se elämä siellä Suomessakaan mitään helppoa olisi. Eihän se sitä ole missään…
Tässä vielä loppukevennykseksi a la "banana republic" visuaalista informaatiota niille, jotka eivät tiedä mitä on plataani, tai niille jotka eivät erota sitä banaanista (tosin jotkut hölmöt (hehe) eteläamerikkalaiset sanovat banaania plataaniksi, joka ei yhtään auta asiaa):
Banaani on pehmeäkuorinen, pienempi ja pyöreähkömpi
Plataani on isompi (yleensä), kovakuorisempi ja kulmikkaampi. Sitä syödään sekä raakana (vihreänä) että kypsänä (keltaisena), mutta vain keitettynä tai paistettuna.
]]>2008-10-17T03:17:00+03:002019-09-04T20:32:48+03:00https://eveluna.vuodatus.net/lue/2008/10/haikeuttaevelunahttps://eveluna.vuodatus.net/<![CDATA[Tänään söin ilmastointilaitetta, viikonloppuna söin jääkaappia ja huomenna syön mikroa]]>Jotenkin se tuntuu niin surkealta, että myytyjen kodinkoneiden tilalle ei tule mitään uutta, vaan kaikki mitä niistä jäljelle jää on pieni summa rahaa, joka loppujen lopuksi menee kuitenkin ruokaan ja kaiken maailman paperisotaan.
No, sentään tavarakasa alkaa väljenemään ja anoppilassa alkaa taas näyttää kodilta... mutta ei kyllä tuoksua. Ihanasti uuteen kotiinsa sopeutuneet kissamme ovat päättäneet kakkia ja pissiä joka ikiseen anopin kukkapurkkiin! On tässä siis ollut kaikenmoista paskahommaa meneillään...
Siitä tulikin mieleeni: Tänään lähti taas uusi satsi papereita kohti Venezuelaa. Hurraa! Toivottavasti nyt kelpaa. Seuraavaksi edessä olisi sitten kai jonkinnäköinen haastattelu. Mukavana puolena asiassa on sentään se, että suurlähetystön vicekonsuli täällä Santo Domingossa on todella hyvä tyyppi! En haluaisi mitenkään julkisesti ketään moittia, mutta itse herra konsuli on ollut hommissaan hieman surkea tapaus, joten olen todella tyytyväinen että tällä kertaa asiointi on onnistunut herra vicen kautta.
Niin ja siitä tulikin sitten taas mieleeni: On se niin luksusta olla EU:n kansalainen. Oma oleskelulupanihan kuoli jo tammikuussa, mutta asia ei kuulema ole mikään ongelma. Otin asiasta selvää kahta eri kautta ja kuulema maksan vain lentokentällä passitarkastuksessa 500 pesoa (10 euroa) ja sillä siisti. ]]>2008-10-14T06:45:00+03:002019-09-04T20:32:50+03:00https://eveluna.vuodatus.net/lue/2008/10/tanaan-soin-ilmastointilaitetta-viikonloppuna-soin-jaakaappia-ja-huomenna-syon-mikroaevelunahttps://eveluna.vuodatus.net/<![CDATA[Rääsyläinen at the Acropolis]]>
Kiertelin hieman Acropolis-ostoskeskuksen kauppoja, kuluttaen aikaani ja katsellen josko löytäisin itselleni takin, ettei tarvitsisi väristä kylmyydestä heti Suomeen saavuttua. Löytyihän sieltä useampikin kiva, vaikkei sellaisia tässä maassa kyllä ikinä tarvitsisi! Itseltäni ei kuitenkaan löytynyt maksuvälinettä, vaikka lompakko oli täynnä kortteja. Tyhjiä ja täysiä sellaisia.
Loppujen lopuksi läsähdin masentuneena ensimmäisen kerroksen penkille ja huokaisin syvään. Voi että tätä materialistista maailmaa. Olisihan se niin kiva pukeutua silleen kivasti. Olisihan minulla monta eri visiota siitä millaisia tyylikkäitä vaatteita haluaisin käyttää ja miltä haluaisin näyttää… mutta ei se vaan täällä dominikaanisessa todellisuudessa ole ollut niin mahdollista! Siis minulle.
Katselin ympärilleni ja minulle tuli suorastaan kuvottava olo katsellessa niitä dominikaanisen yläluokan kersoja, jotka viipottivat pitkin Acropoliksen käytäviä, ajattelematta yhtään, että heidän kodeissaan työskentelevien kodinhoitajien palkka on sama kuin minkä verran he juuri tuhlasivat johonkin laukkuun tai mekkoon.
Kuitenkin, samalla hetkellä kun astuin sisään Zaraan, alkoivat silmäni kiilua nähdessäni kaikkia niitä ihania housuja ja paitoja ja huiveja.... "Voi kun mullakin olisi rahaa"… sitä paitsi, missä minä silloin Suomessa vaateostokseni tein? No juuri siinä samassa liikkeessä, jossa täällä kykenevät ostamaan vain "ne rikkaat", eli ne harvat rehellisillä bisneksillään pärjänneet, ulkomaalaiset, sekä sitten ne roistot sekä korruptiota harrastavat epäkunnioitettavat ihmiset, joita tämä kaupunki on täynnä.
Joka kerta kun olen tuolla Acropolis-ostoskeskuksessa, tulee minulle jotenkin typerä olo. Silti menen aina uudestaan ja uudestaan… Onhan se loppujen lopuksi siistein ja mukavin ostospaikka, jossa myyjät ovat asiallisia ja kukaan ei kiinnitä minuun erityistä huomiota sen takia, että näytän ulkomaalaiselta, koska koko paikka on täynnä meitä "kultakutreja". Erona minun ja heidän välillään on vain se, että minulla on Louis Vuittonin laukun sijaan vanha Hennesistä ostettu pussukka, jalassa korkkareitten sijaan melkein puhki kuluneet lipokkaat ja syksyn trendivärisen paidan sijaan tipunkeltainen teeppis, jossa on kolme tahraa. Eikä minulla todellakaan ole aurinkolaseja päässä. Näihin kanssashoppailijoihin verrattuna minähän olen siis aivan rääsy!
Katselin itseäni vaivihkaa ja ajattelin että voi kun olisi rahaa ostaa edes uudet kengät näiden nolojen, kuluneiden läpsyjen tilalle. Sitten taas mieleeni palasi tunne että voi jeeesus! Mitä merkitystä sillä oikeasti on, että miten hienot kengät minulla on jalassa! Onhan tässä nyt muutakin paljon tärkeämpää ajateltavaa ja ostettavaa…
Siihen ne ajatukseni myöskin jäivät, sillä seuraavana viereeni istahti jenkkipoika, tai mies itse asiassa, jota ei myöskään ilmeisesti minun "rääsyläisolemukseni" haitannut, sillä niin selvästi oli kiinnostunut iskemään minusta itselleen lomaheilan. Tuo tapaus vain piristi muistiani siitä, että eipä sillä vaatetuksella niin väliä ole, vaikka täällä Santo Domingossa se vaatetus ja ulkonäkö olisivatkin niin mielettömän tärkeitä asioita osoittamaan sitä sosiaalista statusta.
]]>2008-10-10T18:16:00+03:002019-09-04T20:32:52+03:00https://eveluna.vuodatus.net/lue/2008/10/raasylainen-at-the-acropolisevelunahttps://eveluna.vuodatus.net/<![CDATA[Coquero (a lo Santo Domingo, vol.1)]]>
Tyypillinen kookosmyyjä (coquero) pyörällään autojen seassa keskellä Churchill-Gustavo-risteystä, sateisena sunnuntai-iltapäivänä. ]]>2008-10-09T20:00:00+03:002019-09-04T20:32:54+03:00https://eveluna.vuodatus.net/lue/2008/10/coquero-a-lo-santo-domingo-vol-1evelunahttps://eveluna.vuodatus.net/<![CDATA[Tyypillistä]]>Minä. Siis ei voi olla totta! Miten mulle AINA käy näin? Kaiken lisäksi siinä kirjoittaessa naureskelin että kiva jos unohtaisin liittää sen. No joo, myönnän olevani vähän hömelö, mutta onko kiva että mahdollinen työnantaja sen tietää jo etukäteen? Sitäpaitsi en ole!! Olen todella skarppi, ahkera, tunnollinen, iloinen, avoin ja yhteistyökykyinen työntekijä... ja vielä todella luova ja lahjakas. Niin ja kova tekemään bisnestä... ja hyvä tietokoneiden kanssa! Siis aivan paras! NIH!
]]>2008-10-08T17:39:00+03:002019-09-04T20:32:56+03:00https://eveluna.vuodatus.net/lue/2008/10/tyypillistaevelunahttps://eveluna.vuodatus.net/<![CDATA[Hyvää joulua!]]> Näin ameriiikkalaisittainhan aloitamme joulun valmistelun jo hyvissä ajoin. Siitä todisteena, uskokaa tai älkää, meidän läheisessä tavaratalossa on jo muutaman viikon näyttänyt tältä:
